Lukuhullu

Seppo on kirjanarkomaani. Lukee noin 200 kirjaa vuodessa.

”En tunne ketään niin dorkaa, joka lukisi enemmän kuin minä.”

Hänen työhuoneensa kotona on vuorattu kirjoilla. Niitä on hyllyissä, pinoissa, kasoissa, röykkiöissä, sohvalla, jaloissa, tuoleilla, kasseissa, laatikoissa. Kukaan ei tiedä niiden lukumäärää, ne keräävät pölyä, osa niistä on ihan skeidaa, niiden joukossa on helmiä ja niitä kertyy koko ajan lisää.

Hänen miesluolansa on maailman ehkä ainoa Man Cave, joka on pyhitetty lukemiselle. Neljätuhatta kirjaa filosofiaa, historiaa, kulttuuria kaikkine rönsyineen, aforistiikkaa, bisnesjargonia, ystävien aikaansaannoksia ja syvää, hereillä pitävää huuhaata.

Seppo lukee yleensä kynä kädessä, sotkee marginaalit kommenteillaan, alleviivaa, yliviivaa, viivaa sivuun, sirottelee sinne tänne huuto- ja kysymysmerkkejä. Kukaan ei voi (siis halua) lukea kirjaa hänen jäljiltään. Mutta jos Seppo itse joskus tarttuu kirjaan uudelleen, hän tietää heti, mitä mielenkiintoista se sisältää.

”Dorkaksi ei synnytä, mielikuvitusta on lannoitettava. Lukemalla. Hereillä pitävä huuhaa on aina arvokkaampaa kuin totinen tylsyys.”